sunnuntai 12. tammikuuta 2014

v o i c e

Vaikka ääni on vielä käheänä ja yskitti, niin lauantaina oli pakko lähetä kaupungille hoitamaan asioita. Kävin Polarn O. Pyretissä hakemassa pikkumiehelle kuravaatteita ja minipienen tarharepun <3. 

Pian pikkuinen aloittaa päiväkodin ja minä palaan taas töihin. Päällimäisenä tästä kotona vietetystä vuodesta jää mieleen kaikki se kiva mitä ollaan ehditty hänen kanssa yhdessä tekemään. Alun koliikki- ja maitoallergiat ovat kuin kaukainen muisto enää. 

Hassua miten aika parantaa haavat niistä alun kamaluuksista jotka tuntuivat silloin lähes ylitsepääsemättömiltä. Imetysongelmat, unettomat yöt, viikot ja kuukaudet. Itkua. Sekä vauvan että äidin.

Mieli on haikeana ja päätinkin palata töihin hiukan pehmeämmin tekemällä lyhyempää päivää. Katsotaan miten se onnistuu minun alallani. Hyvillä mielin olen töihin menossa. Tästä alkaa taas uudenlainen arki meille. 


saappaat boots zara / hame skirt dries van noten / neule knit armani 
/ takki coat filippa k / laukku bag céline






I am soon getting ready to go back to work after a year at home with my baby. I have such fond memories of the time I spend at home with him. Although we didn't get the easiest start for us with the colic, allergies and such things. But I really appreciate every moment spent with him and will treasure them always.

25 kommenttia:

  1. Tsemppiä duuneihin! Voin hyvin kuvitella sun fiilikset. Mulla on takana nyt kolmisen kuukautta duunia, ja olen kyllä tykännyt. Teen täyttä viikkoa, mutta meillä on helpotuksena lapsille oma hoitaja kotona. Tykkäsin olla kotona (3 vuotta olinkin), mutta on ihanaa myös saada tehdä työtä ja kokea onnistumisia sitä kautta. Ja lisäksi on avautunut ihan uusi sosiaalinen maailma kollegoiden ja asiakkaiden kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On se jännää miten samalla on niin innoissaan ja kauhuissaan töihinpaluusta. Mutta kuten sanoit, niin on todella tärkeää saada omia onnistumisen kokemuksia töissä. Ja se oma sosiaalinen maailma, jossa ei puhuta koko ajan omasta vauvasta…:)

      Poista
  2. On varmasti tosi hyvä päätös tehdä lyhennettyä viikkoa! Itselläni on useampi alainen lyhennetyllä viikolla ja myönnän, että pieni kateus aina läikähtää läviteseni sillä hetkellä, kun allekirjoitan niitä lupalappuja - olisi pitänyt itsekin edes yrittää, vaikka voihan tietysti olla, ettei se olisi ollut toimiva ratkaisu.

    Töihin paluu on tosi iso muutos (teille molemmille), ja vaikka kaikki varmasti sujuukin hienosti, on se selkeästi yhden aikakauden loppu ja tuntuu varmaan vähän haikealtakin. Tsemppiä siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin tätä hyvin pitkään. Ja ajattelin juurikin että ei se ota jos ei annakkaan. Kokeillaan nyt miten käy. Voi olla etten millään pysty lyhentämään luontevasti päivää siihen kuuten tuntiin, mutta toivotaan että se onnistuisi.
      Kiitos vielä tsempeistä! :)

      Poista
  3. Itse palasin työelämään nuorimman ollessa 11kk, kun poikien isä jäi 7kk hoitovapaalle ja nyt olen itse vielä osittaisella hoitovapaalla siihen asti, että nuorimmainen täyttää kolme. Itse en lyhennä työpäiviä, vaan teen 4 päiväistä työviikkoa ja olen aivan rakastunut tähän järjestelyyn. Uskon, että se antaa molemmille. Jos omat työmatkani olisivat lyhyemmät, olisin varmasti miettinyt myös lyhennetyn työpäivän mahdollisuutta.

    Tsempit uuteen arkeen! On se kyllä aina yhden elämää mullistaneen ajanjakson loppu ja tunnelmat varmasti haikean suloiset siitä huolimatta, että töihin paluuta odottaakin innolla... Mutta vaikka alku vähän kirpaiseekin, niin kohta pieni herra on jo päiväkotikonkari ja sinä sukkuloit sujuvasti työ- ja perhe-elämän väliä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aprikoin 4 päivän ja 6 tunnin välillä. Päädyin 6 tuntiin kun en raaski noin pientä pitää niin hurjan pitkiä päiviä tarhassa. Näin ehdin käydä töissä ja nauttia loppupäivästä vielä pikkuherran kanssa:)
      Kiitos tsempeistä! Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa lutviinnu.

      Poista
  4. Vieläköhän tuota takkia löytyy kaupoista? Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! Takki oli viime mallistosta ja olen nähnyt takin beigeä versiota alessa. Kannattaa siis kysellä jos vielä löytyisi jostain! Ainakin Stocka, Gaudete ja Filippa K:n omat liikkeet myyvät näitä.

      Poista
  5. Tervetuloa takaisin työelämään! Itse olin esikoiseni ja ainokaiseni kanssa kotona noin 2,5 vuotta ja palasin töihin syyskuussa. Pari päivää ennen joulua tajusin, että syksy oli ohi. Kummallisen nopeasti kului tuo syyskausi. Teen 4-päiväistä työviikkoa ja meidän perheelle se sopii. Ainoa miinus on, että 5 päivän työt pitää tehdä 4 päivän aikana ja mielellään 8-tuntisen työpäivän aikana. Mutta mutta, on mukavaa kun voimme tyttären kanssa aloittaa viikonlopun jo perjantaina, tehdä ruokaostoksetnähdä kavereita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niinhän se kuulemma usein on että vaikka paperilla tekisi lyhyempää työpäivää, niin kummasti sitä on vaan puserrettava ne normaalit hommat siinä lyhyessä ajassa. Katsotaan miten minun käy! :)

      Poista
  6. Onnea töihinpaluuseen Katri! Sulla on ainakin työtyyli jo hallussa, tässä lookissa valloitat kaikki. Olen aina rakastanut tuota pitkät saappaat katoavat hameen helman alle -tyyliä, jota voi ihailla etenkin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun leffoissa. Tyylikästä ja käytännöllistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanna! Ihanan kannustavia sanoja kun juuri kuumeisesti pähkäilen miten sinne toimistolle tulikaan taas pukeutua, ja onko minulla mitään päällepantavaa.

      Poista
  7. onneksi mun ei tarvitse vielä mennä takaisin töihin vaan olen siihen saakka kotona kun lapsi on 2 v . Meillä nimittäin superrauhallisen, itkuttoman, ei ikinä kitissyt - vauvasta on tullut varsin tarmokas, nopealiikkeinen, utelias , huonosti nukkuva ja erittäin vaikeasti syötettävä / huono ruokahaluinen minitaapero ! sitä kitinää ja rimpuilua ruokapöydässä. Ja ei puhettakaan että jaksaisin pätkäöiden jälkeen herätä aamulla työhön.. !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle joku lohdutti pahimman koliikin hetkellä, että itkun määrä on vakio, ja sanoi että kuulemma koliikkilapsista tulee koliikin jälkeen superkilttejä ja tyytyväisiä. Näin kävi meillä. Tosin ensin kärsittiin melkein puoli vuotta. Nyt meillä on hyvin nukkuva (tosin ei niin kauhean hyvin syövä), kiltti ja reipas pieni poika.
      Hurjasti tsemppiä telle! Nämä asiat tuntuvat muuttuvan niin usein vielä pikkuisten kanssa, joten voi olla että minulla on toinen ääni kellossa herran lähestyessä toista ikävuotta! ;)

      Poista
  8. Mun lapsista on kahdella kolmesta ollut koliikki ja vaikka viimeisestä
    koliikista on jo yli 15v aikaa, ei sitä kyllä hevillä unohda. Viimeinen oli ns normivauva
    ja ihmettelin vaan, että voiko vauvaika olla näin kivaa ja helppoa.
    Kovasti tsemppiä töihin paluuseen. Äkkiä siihen tottuu.
    En itse lyhentänyt työviikkoa, olisi ehdottamasti pitänyt, mun alalla
    se ei silloin olisi tullut kuuloonkaan. Onneksi se on nykyisin toisin.
    Pienelle ne pitkät päivät on kurjia.
    Ihana asu, vai että työasukriisiä pukkaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on nuo sisarusmietinnät ihan jäissä tuon koliikin takia. En tiedä jaksettaisko vielä samalaista tapausta. Jälkikäteen ihmettelen miten ollaan vielä elossa. Olen kyllä ihan tosi hyvillä mielin palaamassa. Meille on löytynyt tosi kiva pienperhepäiväkoti, jossa hoitajat on todella herttaisia. Siellä ollaan nyt harjoiteltu tässä jo muutama päivä ja kaikki on mennyt tosi hienosti. Ja ihanaa tosiaan päästä töihin. Jotenkin sitä kaipaa jo niitäkin kuvioita kummasti:)

      Poista
    2. Pienperhepäiväkoti kuulostaa tosi hyvälle. Ette ole niin riipuvaisia yhden hoitajan sairasteluista, kuten perhepäivähoidossa, josta muuten mulla on kyllä hyvät kokemukset. Meidän nuorin oli taas tarhassa ja kyllä se isoine ryhmäkokoineen, on aika raskasta kovin pienelle.
      Aikamoista henkiinjäämistaistelua koliikki kyllä oli. Puolen vuoden kohdalla neuvolantäti totesi meille, että kiva nähdä teitä elossa:)
      Ei sitä oikein ymmärrä varmaan, ellei koliikki napsahda omalle kohdalle. Saati, jos olisi yksinhuoltajana.

      Poista
    3. Mietittiin aluksi hoitajan palkkaamista naapurin kanssa puoliksi, mutta juurikin joku varoitteli siitä miten riippuvainen on sitten jos hoitaja sairastuu. Nyt on sitten molemmat, sekä naapurin lapsi, että meidän lapsi tuolla samassa pienperhepäiväkodissa:)
      Minulla on niin suuri arvostus yksinhuoltajia kohtaan. En olisi selvinnyt koliikista yksin. Saatiin tosi paljon apua myös isovanhemmilta. Osittain eläkkeellä olevat isovanhemmat kun pystyivät välillä tulemaan päivisin avuksi, niin että sain nukkua pari tuntia taas seuraavana yön valvomisrumbaa varten.

      Poista
    4. En olis myöskään selvinnyt yksin koliikkiajasta. Toisen lapsen kohdalla sentään ymmärrettiin jakaa vahti-ja nukkumisvuorot:D

      Poista
  9. Kirjoittelin äsken tsemppejä töihin paluuseen mutta en ole ihan varma, tuliko kommentit perille, niin
    tsemppaan varmuudeksi uudelleen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuli perille ja tuossa vastailinkin :)

      Poista
  10. Onnea ja tsemppia tyohon paluuseen. Se on aika rankkaa, mutta myos ihanaa ;-) vai uskaltaako tuota edes aaneen sanoa ettei saa huonon aidin leimaa otsaansa... Lyhennetty tyopaiva on mahtava juttu, ja uskon etta saat sen toimimaan kun motivaatio siihen on varmasti korkealla! Itse olen tehnyt 4-paivaista tyoviikkoa jo 11 vuotta, ja hyvin on toiminut. Sanoisinko etta minulle se on ollut elinehto ja ilman en ehka olisi tyoelamassa enaa ollenkaan. Ja upea on asu myos - hame varsinkin aivan unelma!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Lyhennetty työaika on kyllä huippukeksintö ja onneksi nyt niihin liittyvien tukienkin hakeminen on tehty Suomessa juuri helpommaksi. Kiva kuulla että sinulla on ollut mahdollisuus noin pitkään tehdä nekjäpäiväistä viikkoa! Ihan huippujuttu:)

      Poista
  11. Eiköhän tuolla pettämättömällä tyylillä seilata työelämässäkin! :)
    terv. muotia rakastava äiti

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentistasi!:)

Muistathan kommentoidessasi, että kommenttisi sävy kuvastaa sen antajaa, joten haluat varmaan esiintyä asiallisesti ja ystävällisesti?