keskiviikko 29. tammikuuta 2014

p i e n i i h m i n e n


Yksi vuosi on kulunut siitä kun tämä ihana pieni ihminen tuli elämäämme. Luulin olevani valmistunut kaikkeen tulevaan, mutta en voinut kuvitellakkaan kuinka paljon häntä rakastan. 

Nyt hän on jo niin iso poika. Opettelee kävelemään. Selailee kirjoja ja rakentelee palikoilla. Jutustelee omalla kielellään. 

Tänään huomasin, että hän oli oppinut pärisyttelemään ihan uudella tavalla leikkiessään autoilla. Joka päivä tulee jotain uutta. 

Ihana pieni ihminen.

25 kommenttia:

  1. Täällä 2kk pojan äitylinä käyn läpi aika samoja aatoksia: kuinka voikaan rakastaa näin älyttömän paljon <3. Onnea yksivuotiaalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana ja pakahduttava tunne <3

      Poista
  2. Paljon onnea yksveelle.<3 Ja äidille kans.:)

    VastaaPoista
  3. :). Onnittelut vielä sankarille!

    VastaaPoista
  4. Pienet pojat....sydän niin täynnä rakkautta! <3 Omani viilettää maailmalla, takana jo 24 syntymäpäivää mutta äidin rakkaus ja huoli eivät vähene, onneksi. ;)

    Ihana pikkumies ja ihana blogisi. :)

    .s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet pojat on <3 Ei sitä ennen tajunnutkaan miten paljon huolta ja rakkautta aiheuttavat meille äideille. Kiitos vielä kauniista sanoistasi:)

      Poista
  5. Onnentoivotuksia oikein paljon - ja se tunne - ei sitä voi kuvailla, kun sydän pakahtuu. Ja kuule - se pakahtuu vielä nytkin, kun ne pikkuiset ovat jo aikuisia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämen pakahtumisen voi tajuta vasta kun on omia lapsia. Se on sellaista kuin joku löisi rintaan isolla kuminuijalla. Olen myös huomannut, että jos elokuvissa tai sarjoissa joku uhkaa lapsia niin otan sen jotenkin potenssiin kymmenen raskaammin kuin ennen.

      Poista
  6. Paljon onnea jälkikäteen 1-vuotiaalle. Se äititunne pääsee yllättämään ja on vain maailman paras tunne. Ihanan erilaisia nuo lapset ovat jo pienestä pitäen. Meillä asustaa nyt 4-vuotias hyvin verbaalinen hieman perfektionistin piirteitä omaava tyttö. Ja kaikki tämä oli nähtävissä jo silloin 1-vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija! On todella mielenkiintoista nähdä millä lailla tuo meidän tällä hetkellä supersosiaalinen pieni touhuaja oikein muuttuu vai pysyykö tuollaisena:)

      Poista
  7. Paljon onnea pienelle pojalle ja vanhemmille myös. :)

    VastaaPoista
  8. Onnittelut pienelle synttarisankarille! Han on suloinen! Sydan pakahtuu taallakin, joka paiva, omia lapsiani katsellessa, jotka ovat kaikki ihanuuksia omissa ikavaiheissaan...ja on kylla aivan kidutusta katsoa leffoja tai sarjoja joissa lapselle uhkaa tapahtua jotain pahaa. On se ihanaa etta maailmaan mahtuu niin paljon rakkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, meidän pieni suloisuus kiittää! :) En malta odottaa, että hän ryhtyy puhumaan ja saan kuulla mitä hänellä on mielessään. Onneksi on paljon rakkautta <3

      Poista
  9. Voi söppänä höppänä! Tuo on muuten jännä ikä, niin paljon uutta ja jännää tapahtuu koko ajan, kohta teillä juostaan jo. Tuli muuten mieleen, kuten varmaan teillekin jo, että ensi kesä voi olla haasteellinen purjehduksen suhteen, vai onko teillä jo joku kikka kolmonen keksittynä? Entinen työkaveri kiinnitti auton turvaistuimen sitloodaan...

    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Hän on niin ihana pikku touhuaja! Ollaan yritetty miettiä ratkaisuja ensi kesän purjehduksia varten. Kuulemma polkupyörän lastenistuin kiinnitettynä jonnekin sitloodan takaosaan on ollut myös toimiva ratkaisu. Täytyy raportoida sitten mitä siitä tulee:)

      Poista
  10. Onnittelut yksivuotiaalle täältäkin! :-) Meidän poika taitaa olla 4 kuukautta vanhempi, ja nyt on tosiaan kiva seurata, kun niitä sanoja alkaa tulla. Käyttää sujuvasti sekoittaen niin hollannin- kuin suomenkielisiäkin sanoja (sanoo esimerkiksi kumpaakin, äiti ja mama). Terveiset sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Meilläkin tulee kaksikielinen pikkumies kun mies on ruotsinkielinen ja minä puhun suomea. Kuulemma pitäisi aina lapsen kuullen ko. henkilön puhua yhtä kieltä niin ei mene sekaisin. Mutta tosiaan hauskaa nähdä kun hän ymmärtää jo niin paljon ja on ryhtynyt kommunikoimaan:) Terveisiä myös teidän pikkuiselle <3

      Poista
    2. Joo, ehdottomasti yhtä kieltä per henkilö. Minusta se ei ole ollenkaan vaikeaa, plus että suomen puhuminen täällä hänelle on minusta ihan ylpeyden aihe. Toivottavasti hänkin tulee tuntemaan niin myöhemmin. :-)

      Poista
  11. Heips! Onnea yksivuotiaalle! Asun Sveitsissä ja mun lapset ovat 8 ja 10. Mun mies on saksalainen ja hän puhuu lapsille hochdeutschia, koulussa ja kavereiden kanssa lapset puhuvat schwyzerdütschiä ja vaan mun kanssa suomea. Keskenään lapset puhuvat hochdeutschia. On ollut mielenkiintoista seurata kielien kehitystä. Mä olen todellakin melkein ainoa, joiden kanssa lapset puhuu suomea(ei olla hirveesti tekemisissä suomalaisten kanssa), mutta silti heidän suomensa on tosi hyvää:) Mun mieskin osaa suomea(lisäksi sujuvasti englantia, ranskaa ja italiaa, oon vähän katkera), joten hänkään ei koe oloaan ulkopuoliseksi. En väsy koskaan sanomaan, että pelkästään yksi ihminen riittää ylläpitämään lasten kielitaitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oi, onpa mielenkiintoisia kielikiemuroita teilläkin. Itse olen opiskellut yhdeksää eri kieltä, mutta sujuvasti osaan vain kolmea niistä. Muut ovat aika auttavalla asteella. Ihanaa kun nuo pienet tuntuvat imaisevan itseensä kielen kuin kielen. Ja tosiaan vaikka sitä puhuisi vain yksi henkilö!

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentistasi!:)

Muistathan kommentoidessasi, että kommenttisi sävy kuvastaa sen antajaa, joten haluat varmaan esiintyä asiallisesti ja ystävällisesti?