lauantai 7. syyskuuta 2013

p y ö r i s t ä e n

Näin kesän lopuksi ei ole kovinkaan ajankohtaista puhua pyöristä, mutta tämän postauksen voi lukea sitten ensi keväänä jos tuntuu silloin ajankohtaisemmalta. Meillä ei siis ole omaa autoa, vaan perheemme on keskittynyt liikkumaan pyörillä. Senkin vuoksi niitä on kertynyt talliin melkoisen monta. Olemmekin todella vannoutuneita pyöräilijöitä. Asumme ja työskentelemme niin keskustan tuntumassa, että julkisilla tai omalla autolla menisi työmatkaan kauemmin kuin pyörällä. Mies pyöräilee jopa talvet, mutta minulla pyöräilykausi katkeaa yleensä lumentuloon.

Itse liikun lyhyemmät matka Pelagon Brooklynillä, johon olen ostanut tuollaisen etuvahvikkeen sekä korin. Etuvahvikkeessa kulkee helposti suuremmatkin ostokset ja korissa viihtyy meidän pieni Mani -koira. Manilla on päällään autovaljaat jotka on kytketty pyörän etuosaan kiinni. Sen verran innokkaasti Mani välillä nousee etutassuilla korin reunaan nauttimaan vauhdin hurmasta, että valjaat ovat todella tarpeen. Manilla on myös koirakypärä, mutta se on oikeastaan vain tiellä. Sen design on nimittäin niin hassu, että se putoaa päästä tuohon leuan alle. Täytyisi tehdä siihen joku viritys ettei niin käy ja Manin kypärä pääsisi myös käyttöön. Tähän mennessä se on vain ollut sellainen höpö söpöily -juttu. Mani kun näyttää hiukan juuri kuoriutuneelta dinosauruksenpoikaselta (!) se päässään<3

Tuota Brooklyniä voin suositella kaikille kaupunkipyörää miettiville lämpimästi. Se on kaupunkipyöräksi erittäin kevyt ajaa. Hyvien ajo-ominaisuuksien lisäksi siinä on erittäin laadukkaat osat ja kaunis design. Pelagon liikkeestä saa myös kivoja pyörän designille uskollisia lisätarvikkeita, kuten esimerkiksi koreja ja laukkuja. 

Pelagon Brooklynin lisäksi minulla on vielä Bianchin maantiepyörä, jolla yleensä ajan yli 30 kilometrin lenkit. Tänä kesänä en ole päässyt Bianchilla vielä ajelemaan, mutta heti kun hankimme siihen perässävedettävän lapsivaunun, niin pääsen paremmin maantiepyörän kanssa liikenteeseen. Ulkona monen kymmenen (tai sadan) kilometrin pyörälenkin ajaminen on mukavaa vaihtelua sisäpyöräilyharrastukseeni.

Perheenjäseniemme lisääntyessä viime vuodenvaihteen jälkeen ryhdyimme miettimään mahdollisia vaihtoehtoja, joilla saisimme pienimmät perheenjäsenet mukaamme pyöräilemään. Mieheni ehdotti meille laatikkopyörää. Meillä oli ollut lainassa aiemmin kolmipyöräinen laatikkopyörä, mutta se tuntui todella raskaalta poljettavalta. Oma esteettinen silmäni ihastui tähän Bakfiets:in kaksipyöräiseen pidempään malliin. Pelkäsin turhaan etukäteen, että pyörä olisi jotenkin hankala polkea sen pituuden vuoksi, sillä näin ei ollutkaan. Pyörä on suht kevyt vielä 15 kilometrin matkoilla, mutta sitä pidempiä matkoja ei helposti jaksa polkea. 



Laatikkopyörään on saatavilla turvakaukalon teline, johon voi turvallisesti kiinnittää pienokaisen kaukalon matkan ajaksi. Pienien matkustusmukavuutta ei ole unohdettu, sillä kiinnitystelineessä on todella hyvä jousitus. Kun lapsi on valmis itse istuskelemaan penkillä, on laatikossa valmiina vyöt kahdelle matkustajalle. Laatikko on myös sen verran reilun kokoinen, että mieheni kuljettaa siinä purjehdustavaroitaan. Siihen mahtuu helposti jättikokoinen työkalupakki, purjeita ja kaikkea mitä kuvitella voi. Todellinen tilaihme siis. Ostimme lisävarusteena kokoontaitettavan kehikon, johon sadesuoja laitetaan, joten pyöräilyä voi harrastaa huonommillakin ilmoilla ilman laatikon tulvimisvaaraa.
Pyörässä kulkee turvakaukalon lisäksi hoitolaukku ja rintareppu, johon pikkuinen pääsee määränpäähän saavuttuamme ihailemaan maisemia. Laatikkopyörät ovat vielä sen verran uusi juttu kaupunkikuvassa, että ne saavat aika paljon hämmästyneitä katseita. Etenkin kun laatikosta löytyy alle vuoden ikäinen matkustaja. Olemme olleet todella tyytyväisiä myös tuohon laatikkopyörään, mutta vertailua on vaikea tehdä tämän ollessa meidän ensimmäinen laatuaan.

Kyselkää ihmeessä kommenttiosiossa jos tulee tähän aiheeseen liittyen jotain kysyttävää tai saa myös antaa hyviä vinkkejä!

12 kommenttia:

  1. Juuri eilen näin tälläisen samanlaisen ja kyydissä oli kaksi muksua. Näin brändin liikennevaloissa, samasta hollantilaisvirityksestä oli kyse - makee!

    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa! Näitä näkee nyt jonkin verran jo katukuvassa ja onkin tosi hauskaa että laatikkopyöräilijät aina moikkaavat iloisesti toisiaan!

      Poista
  2. Jänniä nämä ihmisten valinnat elämässä - toiset eivät voisi kuvitellakaan elävänsä ilman autoa, etenkin kun on lapsi ja vielä koira, mutta osoitit, että se on mahdollista, jos sitä vain pitää tärkeänä ja se on se oma elämäntapa. Itsekään en moiseen kykenisi, myönnetään. Tykkään käydä kerran viikossa kaupassa tekemässä isot ostokset ja haluan käydä kunnollisessa ruokakaupassa, en pikkumarketeissa, joissa on pienempi valikoima ja kallista. Meillä tosin on myös kaksi koiraa. Mutta erittäin ihailtavaa! Ottaen huomioon tyylisi ja kalliit hankinnat tämä on ihana poikkeus sääntöön jotenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mies tässä jokin aika sitten ehdotti autoa ja olin sitä vastaan kun pärjäämme niin hyvin ilmankin. Jos tarvitsemme autoa niin käytämme sitten taksia tai lainaamme auton sukulaisilta. Tietysti tilanne olisi toinen jos muutamme kauemmas keskustasta asumaan. :)

      Poista
    2. Se piti vielä lisätä, että suuretkin ostokset mahtuu kätevästi tuohon laatikkopyörään ja kunto kasvaa kun sitä polkee ylämäkeen;)

      Poista
    3. autottomuus on valinta siinä missä muutkin, meillä on kolme lasta joista vanhin on 7v ja mulla ei ole ajokorttia ;)

      Poista
  3. Helsingin kantakaupungissa autottomuus on varmasti vallan hyvä vaihtoehto ja satunnaiskäytössä vuokraaminen, lainaaminen ja taksi edullisempaakin. Nostan hattua.

    Itse asun haja-asutusalueella, ja niin paljon kun tykkäänkin pyöräillä, kyllä sitä kahden auton perhe ollaan. Eläkkeellä muutan sit Amsterdamiin ja ajan pyörällä kaikkialle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meidänkin pitäisi hommata autoja kaksin kappalein jos muuttaisimme haja-asutusalueelle. Nyt kun on mahdollisuus asua näin lähellä keskustaa, niin otamme kaiken hyödyn pyöräilymielessä irti.

      Poista
    2. Onneksi se, että auto on pihassa, ei estä käyttämästä fillaria aina kun se on järkevää. Kesäkelillä onnistuu työmatkapyöräilykin, talvella menee liian harrd coreksi. t. Anna

      Poista
    3. Ihan totta! Se on hienoa, että viitsii pyöräillä vaikka auto löytyisikin. Eipä minustakaan taida talvipyöräilijäksi olla..:)

      Poista
  4. Hei! Terveisiä Frankfurtista. Täällä noita Bakfiets.nl -laatikkopyöriä näkyy etenkin kaupungin keskustassa. Näkyvät olevan kovin lapsiperheiden suosiossa. Kaipa ne Suomessakin yleistyvät, kun ihmisten silmät tottuvat. Terveisin ja mukavaa syksyä! Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riikka kommentista ja terveisiä sinne Frankfurtiin!:) Näitä todella näkee täällä Helsingin kaduilla koko ajan enemmän!

      Poista

Kiitos jo etukäteen kommentistasi!:)

Muistathan kommentoidessasi, että kommenttisi sävy kuvastaa sen antajaa, joten haluat varmaan esiintyä asiallisesti ja ystävällisesti?