perjantai 11. tammikuuta 2013

m e t o d i


En ole etukäteen lukenut opuksia siitä miten lapsia pitäisi kasvattaa, vaan luotan omaan harkintaani ja siihen miten minut on kasvatettu. Luin kuitenkin joululomien aikaan kaksi kirjaa joita voin aidosti suositella. Pomoltani joululahjaksi saatu Vuoden mutsi oli niin hauskaa luettavaa, että purskahtelin ääneen nauramaan. Odotinkin kirjalta aika paljon, sillä olen lukenut Katja:n Project Mama blogia jo pitkään. Mielestäni blogin hersyvä huumori oli saatu hyvin sulautettua kirjan muotoon.

Pamela Druckerman:in Kuinka kasvattaa bébé -kirja oli erittäin mielenkiintoinen pilkahdus amerikkalaisen ja ranskalaisen (Pariisilaisen) kasvatusperiaatteiden eroihin. Ranskassa äidit palaavat töihin yleensä lasten ollessa noin kolmen kuukauden ikäisiä. Ranskalainen vanhemmuus ei ole samalla tavalla lapselle kokonaisvaltaista uhrautumista kuin amerikassa, vaan luonnollinen osa elämää. Erityisesti pidin kirjan osiosta jossa puhuttiin ranskalaisesta ruokakulttuurista ja lapsista.

Tässä samassa vielä kuvia eräästä ompeluprojektista. Kaikki kunnia mahtavalle ompelijalleni, joka loihti naapuriltani saatuun turvakaukaloon uuden kauniin istuinsuojaimen. Tässä käytetyt kankaat ovat Johanna Gullichsenin -kankaita, joilla sai loihdittua käytettyyn kaukaloon ihan uuden ilmeen. Turvakaukalolla olisi tarkoitus kuljettaa pikkuinen sitten laitokselta kotiin. 

Teetätin vaunuihin tuosta tummemman sinisestä kankaasta myös suojaverhon, josta laitan sitten kuvia tänne myöhemmin kun pääsen vaunujen kanssa ulos ottamaan kunnollisia kuvia.

7 kommenttia:

  1. Hieno ja kätevä, kun saa helposti irti pesuun... Nimittäin tuota kangasta saa olla suht usein pesemässä, kun voi olla jotain falskauksia. :)

    Luin tuon kirjan jo sen ilmestyessä englanniksi ja oli kyllä ihan kiinnostava. Kaikesta en ole ehkä ihan samaa mieltä, mutta paljon hyviä ajatuksia mitä voi itsekin soveltaa omaan kasvatustyöhön. Kaunis käytös on yksi mikä on omalla listalla korkealla. Druckermanilta ilmestyy muuten Bebe day by day kirja nyt helmikuussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)
      Ja kiitos kirjavinkistä! Täytyy ehdottomasti tarttua tuohon Bebe day by day:hin kun se ilmestyy.

      Poista
  2. Mä asun sveitsissä ja olen kahden lapsen äiti. Ennen omia lapsia en tiennyt lapsista tai niiden hoidosta yhtään mitään, en ollut esim. koskaan edes vaihtanut vaippaa. Olin työssäni erittäin menestyksekäs ja mun maailma oli tosi pinnallista, unelmat oli Cartier-sormuksia ja karibian lomia. Sain kummatkin lapseni tosi ihanalla yksityisklinikalla. Palvelu oli tietysti huippua, mutta isoin asia minkä opin siellä oli että suhtaudu jokaiseen vauvaan yksilönä. Kaikki lähtee lapsesta. Jos vauva on rauhallinen ja viihtyy lattialla maaten(kuten eka lapseni), hyvä. Jos vauva tykkää kantamisesta(=huutaa paljon jos on itsekseen) osta hyvä kantoreppu(toinen lapseni oli tällainen).Jos vauva valvottaa öisin, nuku hänen kanssaan päiväunet. Totuus on että vanhemmat eivät voi pakottaa vauvaa tiettyyn rytmiin heti alusta alkaen, voit auttaa lasta rytmittämällä omat päiväsi, että teet samantapaiset asiat samoina aikoina. Isän osuus on tietysti alussa vähäisempi, mutta omani oli ainakin tyytyväinen kun sai röyhtäytellä(vaikkei imetettyä vauvaa edes tarvitse)vauvan ja kuljettaa vauvaa rintarepussa. Vauva-aika on niin lyhyt(varsinkin jälkeenpäin ajateltuna), että nauti siitä. Järjestetäänkö suomessa muuten pekip-Kursseja? Toi lyhennys on Prager-Elter-Kind-Program ja siellä opetetaan miten opit ymmärtämään vauvasi tarpeet paremmin. Kurssit alotetaan jo ihan muutaman viikon ikäisinä. Mukavaa vauva-aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole koskaan vaihtanut vaippaa. En ole ollut millään tavalla vauvojen kanssa tekemisissä ennenkuin saan pian oman syliini. Tämä onkin mielenkiintoinen tutustuminen ihan uuteen maailmaan. Kiitos hyvistä ajatuksista!
      En ole tutustunut tuohon pekip -metodiin enkä ole kuullut siitä täällä Suomessa puhuttavan, mutta täytyy ottaa selvää onko sellaista täällä tarjolla.
      Kiitos, aion nauttia kotiajasta (kiireisen uraputken keskellä) ihan täysillä!:)

      Poista
  3. Oppaiden lukeminen on ihan terveellista, vaikka tietysti jokainen kasvattaa itselleen sopivalla tavalla. Yksi mita ihmettelen on kuinka vahan missaan oppaassa puhutaan lastenhoidon ja tyossakaynnin sovittamisesta, ja lastenhoitajien "kasittelemisesta". Minakin olen jokaisen lapseni kanssa (3) joutunut menemaan toihin jo heidan ollessa 3kk. Meilla on aina ollut kotona hoitaja ja naihin vuosiin, 10 tuli tayteen, on mahtunut kaikennakoista hoitajaa, ja erilaisia ongelmia hoitajiin liittyen. Kontrollifriikille valilla vaikeaa! Hyvan hoitajan loytaminen ja pitaminen on todella monimutkainen juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua naurattaa kun luin varmaan kymmenen eri opasta ennenkuin otin koiranpennun, mutta nyt en halua lukea hirveästi mitään metodologiaa ennen oman vauvan syntymää:D
      Toki kaikki hyvät kasvatusoppaat tulee varmaan avattua sitä mukaan kun oma osaaminen loppuu ja löytää itsensä umpikujasta. Mutta sitä ennen mennään omalla näppituntumalla.
      Tosiaan, luulisi että tuosta työelämän ja lastenhoidon yhteensovittamisesta olisi kirjoitettu enemmän!

      Poista
  4. Vuoden mutsi löytyy täältäkin kirjahyllystä, sain sen omalta äidiltäni ekana äitienpäivänäni - on kyllä hauska opus :)

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen kommentistasi!:)

Muistathan kommentoidessasi, että kommenttisi sävy kuvastaa sen antajaa, joten haluat varmaan esiintyä asiallisesti ja ystävällisesti?